Mitä opin presidentti Stubbilta?

Presidentti Stubbin 1+1+1 -metodi. Tykkään! Metodissa jokaiseen päivään kuuluu yksi tunti liikuntaa (liikettä), yksi kirjan lukemista ja yksi somea. 

En ole yhtään periaatteiden enkä perinteiden ihminen, mutta 1+1+1 -metodin kaltaisista yksinkertaisista ohjenuorista innostun. Parhaimmillaan näin yksinkertainen ja jokaisen toteutettavissa oleva metodi toimii kannustimena tai ainakin pysäyttää miettimään, mistä oman arjen tunnit täyttyvät. Onko se 0h liikuntaa, 0h lukemista ja 4h somea?

Liikettä niveliin ja aivoihin

Stubb sanoo, että: "tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisäenergiaa". Allekirjoitan! Liikunta ei tarkoita jokapäiväistä juoksulenkkiä, vaan kaikki kuntoa koetteleva tai kohottava lasketaan. Voi vaikka lapioida lunta pihalla. Tästä olen puhunut aiemminkin; liikunnan ei tarvitse olla ohjattu tunti tai mittarilla mitattu suoritus. Pääasia, että keho saa tekemistä, niveliä käytetään, lihaksia haastetaan ja hengitys voimistuu. Tykkään puhua mieluummin liikkestä kuin liikunnasta. Kunhan et ole paikoillasi niin jee, hyvä!

Lukeminen on pään sisäistä liikuntaa ja liikettä. Olisi ihan hirveä ajatus lakata oppimasta. Että jossain vaiheessa aikuisena toteaisi saavuttaneensa kaiken sen tiedon, mitä maailmasta tarvii ja sitten vaan niiden tietojen varassa porskuttelisi päivästä toiseen. 

Sain juuri avoimessa yliopistossa valmiiksi ikääntymistieteen opintojakson ja tiedän varmaksi sanoa, että oppimiskyky säilyy koko eliniän. Olen sitä mieltä, että myös kertomakirjallisuutta lukemalla oppii. Totean siis lukemisesta saman kun liikkumisesta - kunhan luet!

Dopamiinin jano saa meidät tekemään valintoja

Jonkin verran kuuluu tuttavapiirissä pohdintaa, että ei meinaa enää jaksaa keskittyä lukemaan kirjaa. Kirjan lukemisen sijasta on helpompi uppoutua puhelimeen, sen vikkelään skrollaamisen ja lyhyiden videoiden pariin. Sieltä dopamiinipöllyt saa näppärästi ja nopeasti! 

Dopamiini on mielihyvähormoni, jonka janoaminen aiheuttaa koukuttumista. Tismalleen sama mekanismi piilee sekä päihde- että kännykkäriippuvuuden taustalla. Vilkkuvia videoita ja kiinnostavia kuvia ja kohutekstejä selatessa aivomme kokevat samaa mielihyvää, mitä voi saada esim. suklaan syömisestä, seksistä tai mielimusiikista. Ongelma piileekin siinä, että kännykästä tulviva tarjonta ei koskaan lopu.

Dopamiini on kehon kemikaali, joka häärää aivojen palkitsemisjärjestelmän taustalla. Se ei siis missään nimessä ole huono juttu, vaan ihana onnellisuushormoni. Riippuvuuden syntyminen on huono juttu. Pikaista mielihyvää halutessa on kätevää täyttää esimerkiksi auton kyydissä matkustusaika Tiktok-videoiden loputtomalla ärsyketulvalla. Kännykkä on kuin aikuisten tutti, olen kuullut sanottavan. Sen sijaan että sietäisi tylsyyttä, jota aivot välillä tarvitsisivat, "imeskelemme" itsemme onnellisiksi kymmenen sekunnin videoilla. Tutti saa vauvat tyytyväisiksi ja kännykkä aikuiset. Vieroittuminen on molemmissa tapauksissa vaikeaa.

Tilanne ei kuitenkaan ole aivan lohduton eikä kännykkää tarvitse muurata talon sokkeliin. Oma tuttini on nimittäin lapsena vieroitettu sanomalla, että isäni muurasi sen vahingossa rakennusvaiheessa olevan talomme sokkeliin. Lohduttavaa on, että esimerkiksi kirjaan tarttumisestakin on kyllä dopamiinia luvassa. Nimittäin jos asetat lukemisen tavoitteeksi ja saavutat sen, niin bling, viisas kehosi palkitsee sinut hyvänolontunteella! Kemikaalin toimintaperiaate liittyy nimenomaan haluamiseen ja saavuttamiseen. Joten päätä, mitä haluat. Sinulla on valta.

Tunti(kausia) somea päivässä

Jatketaan aiheeseen "1h somea päivässä". Omalla kohdallani olen muokannut tavoitteen niin, että se tarkoittaa työn ulkopuolista sometoimintaa. Yksi merkittävimmistä tulonlähteistäni on olla ystävieni tanssikoulun SomeSeppä. Hoidan kaikki tanssikoulun somekanavat, olen mukana markkinoinnin ja julkaisujen sisällön suunnittelussa ja teen toteutuksen. Tekemistä on lähes joka päivä. 

Lisäksi muu yritystystoimintani vaatii jonkin verran aktiivista otetta somessa. Jotta pysyisin arvokkaiden asiakkaitteni mielessä, pitää muistaa välillä mainostaa kursseja ja tapahtumia. Tässä onkin sitten jo syytä kerrakseen rajoittaa työn ulkopuolista some-aikaa.

Luin erään asiantuntijan hyvän vinkin siitä, miten somekoukun sijasta itselleen voi opettaa uusia tapoja. Valitettavasti en muista enää lähdettä, mistä vinkin omaksuin, mutta löydän sen varmaan pienellä etsimisellä... Se meni niin, että kun tekee mieli uppoutua esim. Facebookin, ennen kuin nappaat puhelimen, tee 10 kyykkyä. 

En kerro mitä tässä pitäisi tapahtua ja mihin lopputulokseen tähdätään, mutta kokeilepa. Kerro sitten miten kävi? Tuliko muhkeat reisilihakset vai jotain muuta?